Veljekset Veikko Ilmalahti ja Juhani Ilmalahti

Veljesten nuoruudessa koko perhe osallistui kalastustoimintaan. Piikkisten simppujen irrottaminen verkoista oli usein naisten tehtävä. Simppuja saatiin sivusaaliina 1960- ja 70-luvuilla, jopa yli sata kappaletta verkkoa kohti. Turskan saavuttua Suomen vesille simputkin hävisivät. Ilmalahtien simput pääsivät hyötykäyttöön naapurin kanalaan.

Poikien ollessa nuoria perheessä harjoitettiin myös hauenkasvatusta. Tuotantoon valittiin vain noin kahden kilon haukia. Kokemus oli osoittanut, että isoissa hauissa saattoi olla paljon mätiä, mutta se tuotti paljon huonommin poikasia kuin pienempien haukien mäti.

Vuonna 1978 veljekset muuttivat Rymättylään Ruotsalaisen saareen, jossa edelleen asuvat. Kuhan lisäksi kalastuksen kohteena on ollut silakka, jota vedettiin sekä talvi- että suvinuotalla. Vuoteen 2016 saakka yhteisen yrityksen toimenkuvaan kuului myös karjanhoito, josta Juhanin vaimo Sari ja Veikon vaimo Ulla vastasivat. Sarin ja Ullan tehtävänä oli myös kuhan fileointi.

Nuottasilakalla oli hyvä menekki. Ilmalahdet kuuluivat kahteen nuottakuntaan. Suvinuotta oli pienempi, ja sillä pääsi kalastamaan heikommallakin jäällä, kun taas talvinuottakalusto vaati vähintään 30 cm paksuista jäätä. Kylmin talvi oli vuonna 1986, jolloin jää oli metrin paksuista. Siitäkin mentiin läpi; ensin traktorikairalla ja lopuksi painomiehen avulla. Nuottaus loppui vähitellen talvien lämmetessä, mutta kyllä veljekset vieläkin silloin tällöin ovat nuotalle lähteneet, jos jäätilanne sen sallii.

Hylkeet saapuivat Ruotsalaisen vesille 1990-luvun lopulla. Aluksi hylkeet valitsivat verkoista mateet ja hauet. Kun kuhakin alkoi kelvata, hylkeet repivät aluksi koko kalan irti verkosta, ja verkkoihin jäi suuria reikiä. Vanhoja mädäntyneitä kalan kappaleita alkoi nousta verkkojen mukana pohjasta. Ajan kuluessa hylkeiden syöntitapa muuttui; ne jättivät verkkoihin kuhan päät tai imivät kalalta kurkun kautta vain sisäelimet. Jo verkkoja laskettaessa hylkeet olivat vieressä.

Kymmenisen vuotta sitten kuhan kalastus oli lopetettava hylkeiden takia.”Vihaks on pistäny monta kertta, mut mikkän ei auta”. Juhani uskoo, että vahinkoeläinkantojen pienentämisen lisäksi kuhan kesäaikaisen rauhoituksen palauttaminen saattaisi parantaa kuhan tilannetta.

Hyljepaisti on tuttu vaikkakin harvinainen herkku Ilmalahtien ruokapöydässä. Hylkeiden metsästäminen on vaativaa sellaisellekin kuin Juhani, joka on harrastanut metsästystä pikkupojasta saakka.

Yrityksen nykyiseen toimintaan kuuluu silakan kalastus rysillä sekä ahvenen syksyinen verkkokalastus. Silakkasaaliit ovat heikentyneet viimeisten neljän vuoden aikana, ja tuleva kevät kertoo, kannattaako jatkaa. Toivoa tuo se, että verkkoihin uineet silakat ovat nyt olleet pulskia.

Myös merimetsot ovat alkaneet saalistaa silakkarysillä. Merimetsoparven on todettu tyhjentäneen yhden päivän aikana rysän, jossa oli 1 000 kiloa silakkaa. Juhani toivoo, että kalastajille annettaisiin lupa ampua merimetsot pyydykseltä aina, ilman poikkeuslupaa.

Juhanin mielestä parasta kalastajan ammatissa on se, että saa olla itsensä herra. Rannikkokalastuksen tulevaisuuden hän näkee vähintäänkin epävarmana. ”Investoinnit vaativat uskoa alan jatkuvuuteen. Nyt vaan parsitaan rysiä”.

Kiitos Juhani ja Veikko panoksestanne tuoreen lähiruoan tuottajina! Toivottavasti tilanne hylkeiden ja merimetsojen osalta paranee, ja saisitte jatkaa elämäntyötänne meidän kalaa syövien kuluttajien ja Saaristomeren hyväksi!

Juttu perustuu Juhani Ilmalahden haastatteluun.

#kalaakaikille

#kalaakaupunkilaisille

#respect