Viola ja Torolf Gustafsson

27.3.2020

Torolf Gustafsson on elänyt koko ikänsä kalastajana Kemiönsaaren kuntaan kuuluvalla Träskön saarella. Naapurisaarella Ramsöllä kalastajaperheessä kasvanut nuori Viola Törnroos oli vakaasti päättänyt, että ei ikimaailmassa asuisi saaressa eikä missään tapauksessa ryhtyisi ainakaan kalastajaksi. Rakkaus puuttui peliin; toukokuussa tulee 50 vuotta siitä, kun 20-vuotias Viola muutti Träskön saarelle ja ryhtyi kalastajaksi Torolfin rinnalle.

Gustafssonien kalastus on painottunut erityisesti silakan rysäkalastukseen mutta myös suomukalat kuten kuha ja ahven ovat olleet tärkeässä roolissa. Kalanjalostus ja suoramyynti torilla ja markkinoilla on ollut tärkeä osa yrityksen toimintaa. Turun silakkamarkkinoille Gustafssonit osallistuivat vuosina 1983 – 2007. Nelipäiväisten markkinoiden kahtena ensimmäisenä päivänä myynnistä huolehti Torolf, kun Viola jäi Kemiöön huolehtimaan toriasiakkaista. Sen jälkeen hän lähti itsekin markkinoille mukanaan uusi lasti savustettua kalaa. Kotona on lukematon määrä palkintoja silakkamarkkinoiden Paras tuote -kilpailuista.

Viola kertoo kaipaavansa silakkamarkkinoiden tunnelmaa mutta ei raskasta työtä sitä ennen. Tosin Violan mielestä työ Tammisaaressa ravintola Knipanin tiskaajana, jota työtä hän ehti kokeilla ennen kuin tapasi Torolfin, oli paljon raskaampaa kuin kalastus.

 

Vuosina 2006-2007 Viola testasi Suomen Kalatalous- ja ympäristöinstituutin kehittämishankkeessa yhtä Suomen ensimmäisistä ahvenen ja kuhan kalastukseen suunnitelluista hylkeenkestävistä ponttonirysistä*). Hankkeen jälkeen perheeseen hankittiin vastaavia rysiä myös lohen kalastukseen, ja nykyään lohi on tärkeä laji, jonka touko-kesäkuulle ajoittuvasta kalastussesongista vastaa Torolf.

Kalantulo on jo pitkään vähentynyt Gustafssonien kalavesillä. Kalantulon väheneminen oli myös osasyynä siihen, että vaikka molemmat tyttäret olisivat halunneet jäädä Träskön saareen, siihen ei ollut taloudellisia edellytyksiä.

Violan havaintojen mukaan kalojen lisääntyminen kyllä onnistuu ja esimerkiksi pikkukuhaa on runsaasti, mutta isompaa ei. Kuhat katoavat, mahdollisesti muiden saalistajien suihin ennen kuin ehtivät kasvaa pyyntikokoon. Hylkeitä on paljon, ja merimetsoja vielä enemmän. Hylkeet repivät pyydyksiä ja karkottavat kaloja, mutta ne häiritsevät myös kalojen kutua. ”Kun hylkeet saapuvat saalistamaan kalojen kutualueille, siitä aiheutuu väistämättä vahinkoa. Merimetsot taas voivat tyhjentää merenlahden kaloista kokonaan yhdessä päivässä. Vaikka seuraukset ovat meille kalastajille katastrofaaliset, on pakko myöntää, että kun kilometrin mittainen merimetsoparvi ”vetää nuottaa” merenlahdella, näky on vaikuttava”.

Voin melkein nähdä silmissäni, mitä Viola tarkoittaa, kun hän kuvaa kalastajanuransa hienoimpia hetkiä ja muistoja; niitä olivat keväiset aamut ja auringonnousut merellä. Koska verkkosilakat piti saada Helsinkiin kuluttajille aamu seitsemäksi, se merkitsi kalastajille merelle lähtöä jo ennen auringon nousua. Kun aurinko sitten loistavissa väreissään nousi välkkyvän meren takaa, se oli henkeäsalpaavan kaunista jopa sellaiselle ihmiselle, jolle merellä olo oli arkipäivää.

Hienoimpien muistojen perään Viola haluaa kertoa kauheimman muistonsa, joka on kuin suoraan Hitchcockin elokuvasta. Eräänä aamuyönä yksin merellä ollessaan pimeydestä alkoi yhtäkkiä kuulua kammottavaa viuhuvaa ääntä, jota seurasi isojen möykkyjen mätkähtely veneeseen. Viola kertoo, että hänen ilmeensä olisi taatusti sopinut ”Linnut” -elokuvan kauhukohtaukseen. Pommituksen jäljiltä vene oli hyttiä myöden täynnä hanhia! Ei muuta kuin hanskat käteen, ote siivekkäiden tunkeilijoiden niskasta ja nopeat jäähyväiset paapuuriin sekä tyyrpuuriin.

Kiitos Viola ja Torolf ansiokkaasta elämäntyöstänne meidän kalaa syövien kuluttajien, Saaristomeren ja erityisesti torilla käyvien vakioasiakkaidenne iloksi!

Juttu perustuu Viola Gustafssonin haastatteluun.

Kuva: Karl-Henrik Stuns 1979.

#kalaakaikille
#kalaakaupunkilaisille
#respect

*) KANRA – Kannattavuutta Rannikkokalastukseen hankkeen loppuraportti