18.12.2020
Tapio Luotosen isoisän perustaman kalastajatilan historia alkoi Taivassalossa rakennuksessa, joka nykyään tunnetaan nimellä Ketarsalmen Kievari. Graniittiseinäinen ravintola- ja juhlatila rakennettiin alun perin Ketarsalmen tilan navetaksi 1900-luvun alussa. Tässä navetassa Louhisaaren kartanon torppari Jalo Luotonen tapasi Kalannista Taivassaloon navettapiiaksi tulleen tytön, jolle menetti sydämensä. Luotonen siirsi torppansa Sarsalanrannasta Mynälahden Keräsaareen vuonna 1910, ja näin tuli Luotosen kalastajatila perustetuksi. Kalastajuus on kulkenut perheessä isältä pojalle, ja saareen vuonna 1949 syntynyt Tapiokin kertoo kasvaneensa ammattiin.
Keräsaarelaiset lapset kävivät koulua mantereen puolella Särkilässä. Viikonloppua päästiin viettämään kotiin lauantaisin koulupäivän jälkeen. ”Koulukortteerit” olivat tavallisia perheitä, jotka majoittivat koululaisia korvausta vastaan. Tapio muistelee myös osallistuneensa talon töihin klapien hakkaajana. Ensimmäiset kalansaaliinsa poika myi 15-vuotiaana.
Kolmekymppisenä Tapio muutti saaresta pysyvästi länteen Taivassalon Ihattulaan. Kalavedet ovat kuitenkin edelleen Keräsaaren ympäristössä. Mikään muu ammatti ei ole tuntunut vaihtoehdolta, vaikka rakennushommat ja tavaroiden kuljettaminen on tuottanut pientä lisäansiota. Nuorin veli Tero Luotonen asuu edelleen saaressa, ja myös hän on ammattikalastaja.
Kalastajan ura alkoi silakan rysäkalastuksesta, josta Tapio luopui vasta muutama vuosi sitten. Olkapäät eivät enää tahtoneet kestää silakkarysien seipäiden junttaamista sitkeisiin mutapohjiin, ja toiminnan jatkaminen olisi vaatinut työtä helpottavia investointeja. Nykyään suuri osa Saaristomeren silakkarysistä viritetään pyyntiin seipäiden sijasta ponttonien avulla.
Silakkasaaliissa on ollut vuosittaista vaihtelua, ja lähes tyhjiäkin vuosia on ollut. Ne olivat yleensä silloin, kun vesi lämpeni alkukesällä nopeasti. Tapion kokemuksen mukaan silakka lähtee rannikolta, kun vesi lämpenee 15 asteeseen.
Kalastuksen kohteena olleet kalalajit ovat pitkän uran aikana vaihdelleet kalakantojen runsauden ja kysynnän mukaan. Haukea ja madetta on pyydetty iskukoukuilla, mutta nykyään made on vähissä. Lahna oli pitkään tärkeä saalislaji, jota kalastettiin verkoilla heti jäiden lähdön jälkeen. Hintakin oli parempi kuin nykyään, kunnes lahnan kysyntä hiipui. Kookasta lahnaa, josta voisi saada edes jonkinmoisen hinnan, tulee enää harvoin.
Nykyään kalastus painottuu kuhaan ja ahveneen, ja mennyt syksy oli ahvenen osalta ennätyksellisen hyvä. Kuhankalastaja arvostaa itsekin eniten juuri kuhaa, jota perheessä syödään paljon joko voissa paistettuna tai kesäaikaan foliossa grillattuna.
Talvella kalastetaan jään alta, jos jäätä vain on. Kalastajan kylmyydenkestävyys on iän myötä heikentynyt, mutta hyvänä puolena talvikalastuksessa on se, että verkot säilyvät paremmin ehjinä hylkeiden pysytellessä pääosin avomerellä jäärajan tuntumassa.
Parin viime vuoden aikana hylkeet ovat haitanneet kalastusta vähemmän kuin ennen, mikä saattaa johtua alueella harjoitettavasta metsästyksestä. Sen sijaan merimetsoista on yhä suurempaa haittaa erityisesti matalissa vesissä harjoitettavalle ahvenenkalastukselle lintujen nokkiessa verkkoon jääneiden ahventen kidukset rikki.
Kotimaisen kalan edistämisohjelmassakin mainittuun särkikalojen hyödyntämisen lisäämiseen Tapio suhtautuu toistaiseksi varauksella. Hän näkee ongelmia erityisesti keräilyn ja logistiikan järjestämisessä. ”Miten se pystytään järjestämään taloudellisesti kannattavalla tavalla? Minunkin verkoistani nousee päivittäin ämpärillinen särkikalaa, mutta ei sellaista määrää kukaan tule hakemaan, eikä sitä kannata lähteä kuljettamaan”. Vielä 1990-luvulla särkeä tuli verkoista haitaksi saakka.
”Parasta kalastajan ammatissa on oma vapaus, vaikka se rankkaa työtä onkin”, toteaa Tapio. Parhaat hetket koetaan silloin, kun kalaa tulee hyvin. Hankalimmissa paikoissa on oltu heikoilla jäillä. Kerran nuorimies astui lumikinokseen, jonka alla ei ollutkaan jäätä. Kalareissulla mukana ollut isä sai onneksi vedettyä pojan takaisin jäälle.
Kiitos Tapio elämäntyöstäsi meidän kalansyöjien ja Saaristomeren hyväksi! Meillä on ollut mahdollisuus nauttia terveellisestä kotimaisesta elintarvikkeesta sen ansiosta, että sinä olet jo puolen vuosisadan ajan lähtenyt merelle säässä kuin säässä, satoi tai paistoi!