4.12.2020
Kuopion eteläpuolella sijaitseva Leppävirta on suomalaista järviseutua kauneimmillaan. Näissä pohjoissavolaisissa maisemissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneellä Heikki Eskelisellä taitaa kuitenkin olla myös muutama merikarhun geeni perimässään; etelään opiskelemaan saapunut nuorukainen menetti sydämensä merelle kertaheitolla, eikä paluuta Savoon ollut. Hän asettui pysyvästi asumaan Turkuun.
Heikin suvusta ei kalastajia löydy, mutta toki Leppävirralla kalastettiin. Heikki oli Unnukalla ja Koirusvedellä muikkua nuottaamassa 17-18-vuotiaana. Kun mielessä alkoi kehittyä ajatus kala-alasta ammattina, mies päätti pyrkiä Paraisten kalakouluun (nyk. Ammattiopisto Livian Kalatalous- ja ympäristöopisto) .
Tuohon aikaan Paraisille pääsi opiskelemaan vain, jos oli työkokemusta alalta, ja pääsykokeet tähtäimessään Heikki aloitti vuonna 1983 puolentoistavuoden pestin pyhämaalaisen ammattikalastajan Viljo Saaren renkinä. Vuonna 1984 alkaneessa koulutuksessa ainoa linjavaihtoehto oli kalanviljely, ja kalanviljelijäksi Heikki valmistui. Viljelyhommat Riittosen kalanviljelylaitoksella Rymättylässä jäivät kuitenkin muutamaan vuoteen.
Kalastuskokemusta kertyi lisää Riittosen talvinuotalla sekä Viljo Saaren pojan, Seppo Saaren silakkatroolarilla. Vapaa-ajallaan Heikki alkoi kalastaa verkoilla kuhaa Turun vesillä. Koska koti oli kerrostalossa, eikä omaa rantapaikka ollut, saalis tuotiin rantaan ensin Jalostajan laituriin ja sitten Nauvon Prostvikiin. Nykyään purkupaikkana toimii Paraisten kalakoulun ranta. Kuha on edelleen tärkein saalislaji, ja saalis käsitellään omassa elintarvikehuoneistossa Paraisten Sattmarkissa. Talvella kalastetaan jään alta, silloin kun jäätä on. Vaikka jääkalastus on raskasta, se on Heikille mieleistä hommaa, koska siinä saa liikuntaa eri tavalla kuin veneellä kalastaessa.
Kalanjalostus tuli kuvioihin jo aikaisessa vaiheessa. Purkkeihin säilötään eniten silakkaa, mutta kuhalle ja ahvenellekin on löytynyt omat marinadinsa. Jalostus työllistää Heikin lisäksi yhden henkilön kokoaikaisesti puolet vuodesta. Liisa Palonen vastaa myös reseptien kehittelystä. Asiakkaiden suosikkituotteita ovat muun muassa Sattmarkin maustesilakka, limesilakka sekä chili-valkosipulisilakka, jolla tuli viime vuonna voitto Helsingin silakkamarkkinoiden silakkayllätys -sarjassa. Niin ikään ykköspalkittu Sattmarkin maustesilakka on todellinen innovaatio, jossa nahaton silakkafilee säilötään maustekalan liemeen. Perinteinen santelipuun kuoresta arominsa saava maustekala tehdään kokonaisesta kilohailista.
Jalosteet myydään pääosin markkinoilla, mutta kesäaikaan tärkein myyntikanava on Saariston rengastien varrella oleva Sattmarkin Savustamo. Samassa pihapiirissä toimii kahvila ja Bistro.
Heikki on käynyt Turun ja Helsingin silakkamarkkinoilla itsenäisenä yrittäjänä jo 30 vuoden ajan, mutta ensimmäinen kerta oli jo nuorena miehenä Viljo Saaren yrityksessä. Markkinat ja niihin valmistautuminen merkitsevät kovaa työtä ja pitkiä päiviä, mutta ne ovat tapahtumina mukavia ja kalastajille myös tilaisuus tavata kollegoja. Heikin tytärten ollessa nuorempia he osallistuivat isän kanssa myyntityöhön Turun Keskiaikaisille markkinoilla ja olivat mukana tapahtumassa esitettävissä näytelmissä.
Heikillä on eläkeikään vielä lähes kymmenen vuotta, mutta valitettavasti kalastus on hiipumassa hylkeiden takia. Puolet nykyisistä vuokravesistä on sellaisia, joissa ei enää pysty kalastamaan, ja uusia hylkeiltä suojaisia vesiä on vaikea saada. ”En osaa edes nimetä alan muita suuria ongelmia, kun kaikki ongelmat kilpistyvät hylkeisiin. Hyljekantaa pitäisi saada vähennettyä sellaiseksi, että sen kanssa pärjää. Ei niitä kukaan sukupuuttoon halua hävittää, mutta nykyisessä tilanteessa kalastajilla ei ole mahdollisuuksia”.
Oman yritystoimintansa ohella Heikki ehtii antaa aikaansa kalatalousalan koulutuksen ja järjestötoiminnan hyväksi. Hän toimii Liviassa työelämän edustajana näyttötilaisuuksissa, joissa opiskelijat osoittavat osaamisensa. Hän on ollut pitkään myös Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n hallituksen jäsen.
Heikki sanoo, kuten jokainen tähän mennessä haastateltu kalastaja, että parasta kalastajan ammatissa ovat luonto ja vapaus. ”Jos en olisi kalastaja, olisin jotenkin tekemisissä merenkulun kanssa”. Tämä haave on osittain toteutunutkin; hän ajaa ajoittain yhteysalusta Nauvon pohjoisella reitillä. Kun työmatkalla joutuu yöpymään, kirjoja tulee luettua paljon. Suosikkeja ovat dekkarit ja elämäkertateokset, josta viimeisimpänä näyttelijä Mikael Persbrandtin tarina.
Heikin piti osallistua Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille vielä kolmena viikonloppuna ennen joulua, mutta tätä kirjoitettaessa tuli tieto markkinoiden peruuntumisesta korona-epidemian takia. Joulukalatilauksia voi kuitenkin tehdä Paraisten ja Turun länsikeskuksen REKO-ryhmissä sekä Sattmarkin savustamon facebook-sivun kautta.
Kiitos Heikki elämäntyöstäsi suomalaisten kalansyöjien ja Saaristomeren hyväksi. Nähdään markkinoilla, kun korona hellittää otettaan!
Kuvat merellä: Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry