20.11.2020
Matti Aggella on juuret Karjalassa. Tämä näkyy paitsi perehtyneisyytenä luovutetun alueen historiaan myös positiivisena elämänasenteena. Sen näkee herkässä olevasta hymystä, joka ulottuu leveänä molempiin korviin saakka. Vaimokin löytyi koivistolaisten kesäjuhlista. Jotkut naiset ovat saaneet sormeensa piston ihailijan tuomasta ruusukimpusta, mutta Marja Kopola sai kyntensä alle piikin kuhan selkäevästä. Matti arveli kalan olevan ruusupuskaa tehokkaampi hurmausväline. Oikeassa hän olikin, ja pian piikin korvasi kihlasormus.
Matti Aggen äiti lähti evakkoon Eistilän kylästä Koiviston maalaiskuntaan kuuluvalta Koivusaaren saarelta vuonna 1939. Isä oli rakentamassa Salpalinjaa.
Äidin ensimmäinen määränpää oli Orivesi, jossa Matin isosisko syntyi viikon kuluttua evakkoon lähdöstä. Paluumuuton aikana äiti ehti Haminaan ennen jatkosodan alkamista. Matti syntyi täällä pommitusten aikana vuonna 1942. Isä kuoli Matin ollessa vuoden ikäinen. Kun rintama lähestyi Haminaa vuonna 1944, Matin sisko lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin, eikä hän palannut. Matti muutti äitinsä kanssa ensin Särkisaloon isoäitinsä luo ja sieltä Paraisten Gundvikiin isoisä Taavetille osoitetulle tilalle.
Matti alkoi kalastaa myyntiin 12-13 -vuotiaana. Nuoresta pojasta tuntui uskomattoman hienolta, kun naapuri vei mukanaan Matin kalastamat hauet, ja takaisin tuli rahaa. Säyneitä kalastettiin säkkikaupalla. Myöhemmin säkit vaihtuivat puulaatikoihin, koska bussimatkallaan Turkuun säkit vuosivat.
Myös made oli tärkeä saalislaji, ja 1960-luvulla saaliit olivat suuria. Osa kaloista kuljetettiin hevosella ja reellä Henrikssonille, jolla oli sumppupaatti Paraisten pikkusillan päässä kirkon lähellä. Kuhaa alkoi tulla saaliiksi vasta 1970-luvulla.
Matti kävi 38 vuotta myös palkkatyössä. Kalat kulkivat samalla kätevästi työpaikan lähellä olleeseen tukkuun. Kalastus oli Aggen maatilalla kuten monella muullakin saaristotilalla aina yksi toimeentulon tukijaloista. Marja Agge jätti historiantutkijan uransa Turun yliopistolla osallistuakseen kaikkiin tilan töihin, myös kalastukseen. Perheeseen syntyi tytär. Matilla on tytär ja poika myös edellisestä avioliitosta.
Matti on kalastanut aina verkoilla. Verkko sopii pyydyksenä hyvin alueelle, jossa ei ole voimakkaita virtauksia eikä vedessä roskaa. Nykyään tärkein saalislaji on kuha. Kuhan alamitan noustua (2019) Matti on siirtynyt 47 mm verkkoihin ja kertoo kuhan keskikoon selvästi nousseen. Made on alueelta lähes täysin kadonnut, kuten muualtakin Saaristomereltä.
Talvisin on kalastettu jään alta, ja jäällä kuljettiin vesikelkalla. Päivätyön jälkeen vesikelkan kahvassa roikkuva akkukäyttöinen lamppu näytti tietä pimeässä kulkeville. Kovin talvi oli 1965-66. Jää oli 80 cm paksua, ja tuuran varttakin piti lisätä puolella metrillä. Vasta 70-vuotiaana Matti hankki mönkijän, joka teloilla varustettuna kulkee millaisessa sohjossa tahansa. Mönkijän perässä vedetään kelluvaa ponttonikelkkaa, joka lisää talvisen kalastuksen turvallisuutta. Kelkassa on keksi, jonka voi iskeä jään reunaan ja vetää itsensä jäälle, jos putoaa avantoon. Matti on pari kertaa pudonnut. Keksin toisessa päässä on mela.
Kun Matti jäi vuonna 2005 palkkatyöstä eläkkeelle, hänestä tuli päätoiminen ammattikalastaja, ja sitä hän on edelleen. Hylkeet olivat jo lopettaa uran, mutta uusi suojainen vesialue on ainakin toistaiseksi pelastanut tilanteen. Tosin vahingot pahenevat sielläkin, mikä merkitsee työmäärän jatkuvaa lisääntymistä.
Matin mielestä parasta kalastajan ammatissa on vapaus ja ympäröivä luonto. Matti on nyt 78-vuotias mutta hyväkuntoinen ja toivoo voivansa jatkaa ammatissaan. Alan tulevaisuus näyttäisi Matin mielestä hyvältä, jos vain päättäjillä olisi rohkeutta puuttua hyljeongelmaan. ”Nyt sitä on vain kierrelty kuin kissa kuumaa puuroa. Kun kalastajat loppuvat, hyljeongelmakin loppuu. Tähän ehkä pyritään. Päättäjiä, jotka eivät ymmärrä asfaltin ulkopuolisia asioita, ei tulisi päästää niistä päättämään”.
Matti on myös itse mukana politiikassa. Hän on ollut neljä vuotta Paraisten kaupunginvaltuuston jäsen ja sitä ennen varajäsen ja lautakuntien jäsen. Politiikan ja lukuisten muiden tehtäviensä ja harrastustensa ohella Matilla on aina aikaa kertoa kuulijoille kalastuksesta ja sen merkityksestä saariston elinvoiman ylläpitäjänä sekä ravinteiden poistajana. Matti ei kiihkoile vaan kertoo asiallisesti ja vakuuttavasti. Hänen mielipidekirjoituksensa hylkeenmetsästyksen ongelmista julkaistiin viime kesänä useassa lehdessä Kunnat voisivat palkata hylkeenmetsästäjiä
Vaimon äskettäinen kuolema on tuonut elämään suuren surun, mutta tilanpidon vastuulleen ottanut poika, lähellä asuva tytär ja lapsenlapset tuovat Matin elämään läheisyyttä ja suurta iloa.
Kiitos Matti elämäntyöstäsi suomalaisten kalansyöjien ja Saaristomeren hyväksi. Kiitos hienosta tarinasta! Kotimaisen kalan ystävien puolesta toivon, että Suomen hyljeongelman ei anneta ratketa pelkäämälläsi tavalla.
********************************
Bonusjuttu Taavetti Aggesta ja Karjalan historiasta
Matin isoisä Taavetti Agge oli syntynyt vuonna 1858, mutta ehti vielä ennen kuolemaansa kertoa Matille elämästä Karjalassa. Tarinoihin sisältyi myös elämänviisauksia.
Taavetti syntyi Koiviston maalaiskuntaan kuuluvassa Koivusaaressa, ja hän työskenteli laivurina ja kalastajana. Talvet kuluivat putkakalastuksen merkeissä Seiskarin merellä. Putka oli kevyt puurakennus, joka vietiin jäälle 30 km:n päähän rannikosta. Kalastajat viettivät jäällä koko talven silakkaa kalastaen, 4-henkistä miehistöä välillä vaihtaen. Raasseli eli kalan ostaja kävi noutamassa jäätyneet kalat ja toi samalla tullessaan kalastajien tilaamat elintarvikkeet. Joskus kalastajien alla oleva jäälautta irtosi ja lähti ajelehtimaan, ja miehet pelastettiin jäänmurtajalle. Hyvä keino pitää silmällä sijaintiaan oli laittaa kaksi tuuraa pystyyn jäälle Seiskarin majakkaa kohti.
Suomen suuriruhtinaskunta eli vuosisadan vaihteessa painostavaa aikaa. Venäjän keisarikunta halusi venäläistää suomalaiset. Suomalaisten pelastukseksi tuli 1900-luvun alkupuolella käyty Japanin sota, jossa Venäjä menetti koko laivastonsa. Tämä johti siihen, että keisari halusi olla hyvissä väleissä suomalaisten kanssa. Taavettikin ryhtyi urakoimaan keisarikunnalle.
Yksi urakoista oli kylän uusi laituri. Keisari Nikolai II tuli itse katsastamaan valmiin laiturin, ja Taavetti otti keisarin vastaan. Keisari otti tervehtiessään jopa valkoisen hansikkaan pois kädestään, mikä oli suuren kunnioituksen osoitus. Keisari kyseli elämästä Eistilän kylässä. Taavetti, joka puhui ns. ”halkovenättä”, otti puheeksi pahan hyljeongelman. Keisari kävi reissullaan useissa muissakin kylissä, ja sai saman viestin. Keisarillinen Suomen senaatti hyväksyi keisarin esityksen hylkeen tapporahasta vuonna 1909. Palkkiojärjestelmä johti hylkeiden metsästyksen käynnistymiseen, ja Suomen suuriruhtinaskunnassa metsästettiin jopa 12 000 hyljettä vuodessa. Kalastus elpyi. Tapporahan maksaminen keskeytyi ensimmäisen maailmasodan aikana ja päättyi Venäjän vallankumoukseen. Metsästys jatkui silti voimakkaana, koska ruoasta oli kova pula.
Taavetti oli 10-vuotiaana kokenut suuret nälkävuodet ja opetti Matille, että elon varmistamiseksi on aina oltava karjaa ja kalastusta, koska viljan voi kato viedä. Lisäksi hän tähdensi, että koskaan ei saa läpiveto kukkarossa käydä.