Jouni Nieminen

”Heti pesemään kädet!” kuului opettajan tavanomainen käsky pojan saapuessa kouluun. Pojalla oli tapana viedä itse kalastamansa lahnat koulumatkalla bussille, jonka kyydissä ne matkasivat Turkuun torikauppiaalle. Poika oli kalastuksesta ja rahan tienaamisesta innostunut 10-vuotias Jouni Nieminen Kustavista. Hän oli saanut käyttöönsä Seiskarin saarella syntyneen kalastaja-isoisänsä vanhoja verkkoja, joita viritti pyyntiin saaristosta löytyneellä vanhalla veneen rähjällä. Mukana kalastushommissa oli isoveli Jari*.

Opiskelupaikka rakennusalalla jäi käyttämättä, kun Jouni sai peruskoulun päätyttyä vakituisen työpaikan ensin Kustavin Merikala -nimisessä kalanviljely-yrityksessä ja sen jälkeen Ströömin Lohessa.

Palkkatöissä kului yli kymmenen vuotta, mutta kalastus oli koko ajan mukana kuvioissa. 2000-luvun taitteessa Jouni ryhtyi päätoimiseksi kalastajaksi.

Kustavin kalavesiltä nousi ahventa, madetta ja lahnaa. Jounin kalastajanura oli kuitenkin lähellä päättyä jo ensimetreillä, kun hylkeet saapuivat hänen kalavesilleen ja karkottivat kalat. Kalastus kotivesillä kävi mahdottomaksi.

Sitkeä mies oli päättänyt pärjätä, ja päätöstä lujittivat viisi nälkäistä lasta. Huhujen mukaan Mynälahdelta sai hyvin kuhaa, ja vuonna 2000 Jouni onnistui saamaan alueelta ensimmäiset vuokravetensä. Vuosien mittaan toiminta laajeni. Hän kokeili myös lahnan troolausta, mutta saaliit jäivät pieneksi. Sen sijaan norssia eli kuoretta tuli runsaasti, ja Jouni alkoi tutkia sen mahdollisuuksia markkinoilla. Kun kiinnostunut ostaja löytyi Virosta, kalastajamme päätti satsata tähän itäeurooppalaisten arvostamaan kalaan. Pyydyksiä ja aluksia kehitettiin erityisesti norssin rysäkalastuksen tarpeita ajatellen. Nyt norssi on silakan ohella yrityksen pääkohdelaji. Kuhan ja ahvenen verkkokalastuksesta vastaa Jounin poika Aleksi*.

Norssisesonki on tavallisesti pari kolme viikkoa huhti-toukokuussa. Ensi vuonna mereen lasketaan jo noin 70 rysää, ja tavoitteena on yli miljoonan kilon saalis. Sesongin aikana Niemisen yritys työllistää useita perheen ulkopuolisia henkilöitä.

Norssirysät on suunniteltu itse. Ne on helppo ja nopea virittää ja nostaa. Pyydysrakennukseen on palkattu vakituisesti yksi henkilö.

Jouni suunnittelee ja osin myös rakentaa kalastuksessa käytettävät aluksensa itse. Paavossa on useita erityisominaisuuksia, jotka tekevät siitä ylivertaisen rysäkalastusaluksen. 44 tonnia kalaa ottava alus kulkee näppärästi mihin suuntaan tahansa. Se kulkee hyvin myös matalassa; 30 tonnin lastissa alle tarvitaan vain metri vettä. Tyhjänä alus kulkee 31 solmun vauhtia.

Alukset ovat kuuluisia paitsi käyttöominaisuuksiltaan myös nimiltään. Paavon lisäksi Kaasinen, Niklas, Ari ja Kyrväkäs kuljettavat Niemisen norsseja. Tarina kertoo, että neljä ensin mainittua on kastettu ELY-keskuksen virkamiesten kunniaksi.

Saaliin purkupaikat ovat vaihtuneet vuosien varrella, mutta viimeiset viisi vuotta saalis on purettu Teersaloon. Oma purkupaikka ja kalanjalostustoiminta on suunnitteilla Taivassalon Tuomaraisiin kalasataman läheisyyteen, mutta hanke on toistaiseksi jäissä lupa-asioiden takia.

Jouni on ylpeä innovaatioistaan, eikä syyttä. Hän kertoo olevansa oman tiensä kulkija ja tulee onnelliseksi siitä, kun työt sujuvat hyvin ja ongelmitta. Vaikka hän sanoo, että kalastus on hänelle ensisijaisesti bisnestä, vaimo Anita on eri mieltä. Mies kuulemma heräilee yölläkin miettimään, miten jonkin asian voisi tehdä vielä paremmin. Anitan mukaan kalastus menee perheessä kaiken muun edelle, ja hän on itsekin mukana toiminnassa erityisesti norssisesongin aikana.