Börje Holmberg

Börje Holmbergillä on kaksi tytärtä ja poika. Clara kutsuu isäänsä eläväksi legendaksi. Carina sanoo, että isä on heidän oma supersankarinsa. Epäilemättä he molemmat ovat oikeassa. Tapaamisemme oli tunteita herättävä.

Börje syntyi Storfallanin saarella Dragsfjärdin kunnassa syksyllä 1939 vähän ennen talvisodan alkua. Nuori mies muutti mantereelle 20-vuotiaana ja työskenteli muun muassa uittotöissä ja laivojen lastaajana. Myös silakankalastus oli mukana kuvioissa. Börje kalasti isänsä ja veljensä kanssa silakkaa talvinuotalla ja joitakin vuosia myös troolilla perheen minkkitarhalle.

Vuonna 1963 Börje avioitui Marianne Adolfssonin kanssa, ja muutamaa vuotta myöhemmin he rakensivat talon Ytterölmosiin. Paikka on Börjen kotisaaresta muutama kilometri etelään.

Molemmat olivat palkkatöissä, mutta ajatus yhteisestä kalastusyrityksestä alkoi kypsyä Börjen ollessa töissä Taalintehtaalla Wärtsilän terästehtaalla. 3-vuorotyössä jäi vapaa-aikaa, ja ahkera mies alkoi käyttää sen kalastukseen. Vuonna 1973 Mariannekin jätti palkkatyönsä kaupassa ja puki ylleen kalastajan työvaatteet. Asenne oli jo kunnossa.

Alkuvuosina kaikki kala meni jalostamattomana Helsinkiin. Börje kertoo, että he näkivät kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa, että jos kalastajan työllä aikoo elää ja menestyä, kalat on jalostettava itse ja siirryttävä suoramyyntiin. Silakkarysät vaihtuivat verkkoihin, joilla saatiin tasakokoisempaa kalaa, ja niiden jatkojalostusta varten hankittiin fileointikone. Silakkaa ja kilohailia purkitettiin, ja suomukalat kuten kuha ja ahven suomustettiin tai fileoitiin. Osa saaliista savustettiin.

Tuotteet myytiin Taalintehtaan torilla ja kotona. Turun silakkamarkkinoille pariskunta osallistui 31 kertaa ja Helsingin markkinoille 11 kertaa. Lapset olivat usein mukana. Carina ja Clara korostavat äitinsä osuutta tuotekehityksessä; Marianne oli idearikas hyvän ruoan ystävä, ja silakkamarkkinoilla kymmeniä palkintoja saaneet tuotteet olivat hänen käsialaansa. Börjen silmät loistavat, kun hän kertoo: ”Markkinat olivat parhaita aikoja! Turku oli todellinen edistysaskel urallamme”.

Börje sanoo, että jos kala olisi myyty jalostamattomana pelkästään tukkuihin, hän olisi muuttanut vanhainkotiin jo aikaa sitten. Onneksi niin ei käynyt! Päinvastoin, Börje uusi kuluvan vuoden alussa rekisteröitymisensä kaupallisten kalastajien ryhmässä 1^*).

Rekisteröinti on voimassa kolme vuotta, ja ainakin sen ajan Börje aikoo vielä jatkaa. Rivien välistä tulkitsen, että hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveyttä riittää. Kun kysyn, mikä kalastajan ammatissa on parasta, vastaus tulee nopeasti: ”Työn itsenäisyys ja kevätaamujen pakahduttava kauneus”.

1-ryhmässä pysyminen vaatii paljon työtä. Kalaa on etsittävä aktiivisesti. Börjellä on siitä hyvä tilanne, että hänellä on runsaasti kalavesiä. Kun hylkeet tai merimetsot estävät kalastuksen tai karkottavat kalat jollain alueella, Börje siirtyy toiselle. Kohdelajit ovat viime vuosina olleet kuha, ahven, silakka ja kilohaili ja pyydyksenä verkko. Talvella verkoilla kalastetaan jään alta. Viime talvi oli ensimmäinen talvi Börjen elinaikana, kun kunnon jäitä ei tullut ollenkaan.