31.1.2020
”Parasta kalastajan ammatissa on oma vapaus. Mutta turhauttavalta tuntuu se, että hyljeongelmalle ei voi tehdä mitään.”
Helge Törnblom syntyi 78 vuotta sitten Rymättylän Pakinaisten saaressa, ja samassa saaressa hän edelleen asuu. Harjun kalastajakoulu ja sen jälkeinen lyhyt työrupeama kalatalouden neuvontajärjestöissä vei miehen välillä mantereelle, mutta 50 vuotta sitten Helge palasi kotisaarelleen. Kun kysyn miksi, Helge vastaa: ”Veri veti merelle, ja usko pärjäämiseen saaristossa oli kova”. Ja pärjännyt hän on, mutta työtä se on vaatinut. Osa toimeentulosta on tullut karjanhoidosta ja viljelystä.
Lähes 30 vuoden ajan pääosa toimeentulosta tuli silakasta. Aluksi silakkaa kalastettiin rysillä, mutta jo vuoden 1970 syksyllä Helge hankki yhteistyökumppaneidensa kanssa ensimmäisen troolarinsa. Troolausalueita oli Rymättylän lisäksi Iniön, Houtskarin ja Korppoon vesillä. ”Saaliit vaihtelivat. Oli vain vanha paha kaikuluotain ja joku tutka, joten trooleja repeilikin silloin tällöin kiinni jäädessään. Kerran kalastajat menivät lakkoon, kun silakan hinta oli niin huono”, muistelee Helge. Viimeinen troolari, Venla, myytiin Kotkaan vuonna 1998.
Jäätalvina silakkaa kalastettiin nuotalla. Nuotan nimi oli Pakinaisten ahne ja Helge oli nuottakunnan kuningas, eli päällikkö. Parhaimpina aikoina Rymättylän rannoille nousi 100 tonnia nuottasilakkaa yhdessä päivässä useamman nuottakunnan voimin. Työvoimavaltainen talvinuottaus loppui 1990-luvun alkupuolella silakan hinnan heikennyttyä ja talvien lämmettyä.
Työntäyteisinä vuosina Helge lähti troolireissujen jälkeen vielä verkoille, joskus yömyöhään. Pyynnin kohteena oli kuha, jota kalastettiin selkävesiltä väliveteen laskettavilla syvillä verkoilla. Kasvava hyljekanta teki lopulta näillä paikoilleen ankkuroitavilla verkoilla kalastamisen mahdottomaksi, ja Helgen kuten muidenkin rymättyläläisten kuhankalastus avoimilla vesillä loppui 2000-luvun alkupuolella. Toiminta siirtyi rannan läheisiin vesiin, ja saaliin saamiseksi ennen hylkeitä verkot pidetään pyynnissä jopa vain muutaman tunnin kerrallaan. Helgen päälaji on 2000-luvulla ollut ahven.
Helgen vaimo Eila ei ole juurikaan osallistunut kalastustapahtumiin merellä, mutta rannassa sitäkin enemmän. Samoin verkkojen huolto ja uusien laitto on ollut pääasiassa hänen vastuullaan.
Vuonna 1962 Helge sai armeijassa ollessaan almanakan, ja siitä alkoi tähän päivään saakka kestänyt säätietojen tallentaminen. Päiväkirjat ovat hyvässä tallessa 10 vuoden nipuissa. Lähes tasan 50 vuotta sitten, 19.1.1970, päiväkirjassa lukee: ”Ensimmäiset talvinuotat jäälle. Pakkasta 3-5 astetta”. Tasan 25 vuotta sitten päiväkirjassa on merkintä kansainvälisestä sääilmiöstä: ”Myrsky Atlantilla. Suurtulva uhkaa Hollantia. Padot vaarassa murtua, ja 250 000 asukasta evakuoitu”. Tuorein merkintä päiväkirjassa on tänään 31.1.2020: ”Pähkinäpensas kukkii”.
Mikä kunnioitettava ura! Kiitos Helge työstäsi meidän kalaa syövien kuluttajien hyväksi! Lähivesiltä pyydetyt silakat, kuhat ja ahvenet ovat päässeet pannullemme sinun ahkerien käsiesi kautta.
#kalaakaikille
#kalaakaupunkilaisille
#respect