Tiesitkö, että 95 % Suomen pinta-alasta on maaseutua, jossa voidaan hyödyntää EU:n maaseuturahaston tukia? Tai että EU:n elpymisvaroja myönnetään parhaillaan? Kohta tiedät paljon muutakin! Tervetuloa perehtymään maaseudun monipuolisiin kehittämismahdollisuuksiin!
Varsinais-Suomen maaseutuverkosto perehdyttää maakunnan vaikuttajat maaseudun kehittämismahdollisuuksiin keskiviikkona 9. helmikuuta klo 18–20 pidettävässä webinaarissa. Liity Teams-kokoukseen napsauttamalla tästä!
Illan tavoitteena on lisätä poliittisten päättäjien ja muiden vaikuttajien ymmärrystä erilaisista maaseudun kehittämiseen tarkoitetuista tukimuodoista ja rahoitusmahdollisuuksista, jotta tarjolla olevat tuet pystytään hyödyntämään maakunnassa täysimääräisesti ja mahdollisimman tehokkaasti.
Vuosina 2014–2020 Varsinais-Suomen maaseutua kehitettiin Manner-Suomen maaseutuohjelman kautta yhteensä 65,8 miljoonalla eurolla ja lähes tuhannella eri hankkeella. Rahoitusta myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää, jotka kaikki esittäytyvät webinaarissa. Ely-keskuksesta haettavia hanke- ja yritystukia esittelee kehittämispäällikkö Marja Anttila. Leader-rahoituksen mahdollisuuksista kertoo Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio. Kylien kehittämisestä kertoo Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. Lisäksi tilaisuudessa kuullaan yritustukea saaneen yrittäjän tarina ja puheenvuoro koko Varsinais-Suomen alueella toimivasta Outdoor Leader -hankkeesta.
Tilaisuuden järjestää Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteinen Haloo maaseutu -viestintähanke. Tarkempi ohjelma julkaistaan tammikuussa. Laita siis päivämäärä ja linkki talteen ja pysy kuulolla! Vastaava ruotsinkielinen webinaari järjestetään keskiviikkona 2. maaliskuuta.
Maaseutuohjelmaa toteutetaan kaikilla muilla alueilla paitsi sisemmällä ja ulommalla kaupunkialueella.
I samma båt – samassa veneessä rf ry:n syyskokous pidetään Kasnäsin kylpylähotellissa Kemiönsaarella tiistaina 30.11.2021 klo 17:30. Jäsenille on lähetetty kokouskutsu ja uutiskirje postitse. Asiakirjat löytyvät myös kotisivuiltamme Materiaalipankista. Ennen kokousta klo 17:00 Margot Wikström kertoo hankkeen vuoden aikana tehtyjen haastattelujen pohjalta mitkä ovat elintarvikealan yritysten tämänhetkiset haasteet ja kehitystarpeet Paraisilla. Työ on tehty hankkeessa TuKeVa = Tulevaisuuden kehitystarpeet Varsinais- Suomalaisessa ruokaketjussa.
Paraisten kirkon kupeeseen vuonna 1907 rakennettu palokuntatalo ehti olla unohduksissa vuosikymmeniä. Nyt uuteen loistoonsa Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista!
Paraisten vapaapalokunta perustettiin vuonna 1894 ja vuonna 1907 kirkon kupeeseen valmistui Paraisten ensimmäinen palokuntatalo. Se jäi kuitenkin nopeasti pieneksi ja vapaapalokunnan toiminta päätettiin siirtää keskustaan VPK:n talon viereen vuonna 1926. Vanha rakennus jäi varastoksi. Vuonna 1933 seurakunta osti sen itselleen työkaluvajaksi.
Myöhemmin 70-luvulla seurakunta oli aikeissa purkaa rakennuksen ja silloin kotiseutuyhdistys heräsi.
– Kotiseutuyhdistys halusi säästää rakennuksen ja nyt se on kotiseutuyhdistyksen omistuksessa, vaikkakin kirkon tontilla. Silloin yhdistys teki rakennukseen uuden tornin vanhojen piirustusten mukaan ja tänne avattiin vapaapalokunnan näyttely, kertoo kotiseutuyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Lena Långbacka.
Tavaraa kertyi kuitenkin niin paljon, että rakennus jäi käytännössä vapaapalokunnan vanhojen tavaroiden varastoksi. Ajan saatossa katto alkoi vuotaa ja rakennus muutenkin rapistua.
Paraisten kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Lena Lånbacka esitteli näyttelyä Leader-toimijoille perjantaina 5. marraskuuta.
Kaksi Leader-hanketta
Vuonna 2018 Paraisten kotiseutuyhdistys alkoi kunnostaa suojeltua rakennusta I samma båt – Samassa veneessä ry:n tukeman Leader-hankkeen turvin. Kunnostushankkeen budjetti oli 62 000 ja siihen myönnetyn Leader-tuen osuus 65 %. Muita rahoittajia olivat Svenska kulturfonden, Konstsamfundet, Martha och Albin Löfgrenin kulttuurirahasto, Vanhan Malmin säätiö, Nordkalk ja Lähitapiola Etelärannikko.
– Täällä oli sen verran vesivahinkoja, että torni oli lähellä romahtaa. Ensin rakennus piti tukea ja tyhjentää. Sitten oli paljon paperitöitä ja vasta sitten alkoi varsinainen kunnostus. Sisäkatto on uusittu melkein kokonaan ja peltikatto kokonaan. Tällainen katto on todella harvinainen, Långbacka kertoo.
Myös lattia piti purkaa kokonaan, mutta osa lankuista pystyttiin vielä hyödyntämään. Koko rakennus nousi 15 senttiä ja torni sai uudet ikkunat. Suurin osa töistä piti teettää ammattilaisilla, mutta silti kotiseutuyhdistyksen väelle ja muille talkoisiin osallistuneille kertyi 250 tuntia vapaaehtoistyötä esimerkiksi maalaamisesta ja sitä edeltävistä pohjatöistä.
Talkootyötunteja kertyi 250. Kuva: Paraisten kotiseutuyhdistys.
Palokuntavaraston remontti saatiin valmiiksi kesällä 2021.
Kun rakennus saatiin kuntoon, kotiseutuyhdistys toteutti vielä toisen Leader-hankkeen. Siinä tehtiin palokuntavarastoon näyttely rakennuksen historiasta ja vapaapalokunnan vaiheista Paraisilla. Näyttelyhankkeen kokonaisbudjetti oli 13 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 70 %.
Kotiseutuyhdistys on saanut paikallisilta paljon kiitosta urakastaan. Ovet avattiin kesäkuussa 2021 ja sen jälkeen on kävijöitä riittänyt.
Palokuntatalon valmistumisvuonna Paraisten vapaapalokunta sai paloapuyhdistykseltä lahjoituksena hevosvetoisen koneruiskun, jota leikkimielisesti kutsuttiin Paksuksi Bertaksi. Nyt Paksu Bertta on osa palokuntavaraston näyttelyä.
Kun palokuntatalo valmistui vuonna 1907, Paraisilla oli vasta vaatimaton puhelinverkko. Malmilla asuva palomies vastaanotti hätäpuhelut ja hälytti muut palokuntalaiset paikalle puhaltamalla palotorveen (kuvassa vasemmalla) palokuntatalon tornissa.
Valoa pimeyteen!
Palokuntavaraston sisälle näkee aina lasioven läpi ja näyttelyteksit pääsee lukemaan tai kuuntelemaan pihalla olevan qr-koodin kautta, joten kohteessa voi vierailla koska tahansa. Varsinaisia aukioloaikoja kohteella ei ole, mutta kotiseutuyhdistyksen aktiivit tulevat tarvittaessa opastamaan.
Nyt käynnissä on Lux Archipelago -tapahtuma, jonka aikana rakennus komeilee juhlavalaistuksessa ja ovet pidetään auki. Tapahtuma jatkuu 21. marraskuuta asti.
Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista. Kuva: Lena Långbacka.
Vuodesta 2014 alkaen 187 yleishyödyllisessä Leader-hankkeessa ja 31 Leader-tukea saaneessa yrityshankkeessa on syntynyt myönteisiä ympäristövaikutuksia Lounais-Suomen alueella. Vaikka Leader-hankkeilla tavoitellaan ensisijaisesti maaseudun elinvoimaa ja ihmisten hyvinvointia, tukivaroja pyritään käyttämään kestävästi ja luonnon monimuotoisuus huomioiden.
Lounais-Suomessa eli Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla toimii yhteensä yhdeksän Leader-ryhmää. Vuoden 2014 jälkeen näiden ryhmien tukemista yleishyödyllisistä kehittämishankkeista jopa 187 on sellaisia, joilla on saavutettu myönteisiä ympäristövaikutuksia. Yhteensä näihin hankkeisiin on myönnetty julkista tukea 4,2 miljoonaa euroa, mikä on noin 12 prosenttia kaikista yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin myönnetyistä tuista. Leader-ryhmien myöntämien yritystukien puolella vastaavia vaikutuksia on ollut 31 hankkeessa. Näissä julkisen tuen osuus on ollut 395 000 euroa.
Leader-ryhmien myöntämiä maaseuturahaston tukia on käytetty muun muassa niin, että energiaa säästyy, vesistöjen tila parantuu ja maaseudun asukkaiden ymmärrys ympäristöasioista lisääntyy. Lisäksi Leader-hankkeissa on onnistuttu parantamaan esimerkiksi maaseudun kierrätysmahdollisuuksia ja torjumaan luonnon monimuotoisuudelle haitallisia vieraslajeja.
Monipuolinen luonto on yksi maaseudun suurimmista vetovoimatekijöistä. Maaseutua halutaan kehittää kestävästi niin luonnon ja talouden kuin sosiaalisen ja kulttuurisenkin kestävyyden näkökulmasta. Siksi Leader-tuen hakulomakkeessa pyydetään avaamaan, miten hankkeessa huomioidaan maaseudun kestävä kehitys.
– Ympäristöasiat kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän ja tämä näkyy myös rahoitetuissa hankkeissa. Esimerkiksi meidän alueellamme Vakka-Suomessa ja Rauman seudulla on viime vuosina rahoitettu useita lähivesien tilan parantamiseen tähtääviä hankkeita, joita ei aiemmin juuri ollut. Myös kokoontumistilojen kehittämisessä tunnistetaan nyt paremmin energiansäästö rahan säästämisen ohella myös ympäristöteoksi, sanoo Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio.
Leader-rahoitus talkoolaisten tukena
Leader-tuki kannustaa tekemään talkoita, sillä lähes kaikissa hankkeissa osan omavastuuosuudesta pystyy korvaamaan vapaaehtoistyöllä. Kaikissa Varsinais-Suomen ja Satakunnan Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 yhteensä yli 380 000 tuntia talkoita.
Esimerkiksi Leader Jokivarsikumppaneiden tukemassa Oripään Myllylähteen pelastaneessa hankkeessa tehtiin talkoita 534 tuntia, ja Leader Ravakan tukemassa Laajoen seudun kylätalon energiatehokkuutta parantavassa hankkeessa 998 tuntia. Hankkeessa kylätalon lämmitysjärjestelmä vaihdettiin sähköstä maalämpöön. Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun yhteisessä Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeessa on jo nyt tehty talkoita 600 tuntia, ja hanke jatkuu vielä vuoden 2022 marraskuuhun asti.
Ely-keskukset mukana yhteistyössä
Leader-ryhmien lisäksi maaseuturahaston tukia myöntävät Ely-keskukset. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen myöntämästä kehittämishankkeisiin suunnatusta rahoituksesta vuosina 2014–2020 kohdistui vesien suojeluun ja ravinteiden kierrätykseen 2,96 miljoonaa euroa. Yritystukien puolella uusiutuvaa energiaa tuettiin samalla ajanjaksolla 2,2 miljoonalla eurolla ja kiertotaloutta 1,82 miljoonalla eurolla. Satakunnan Ely-keskus on vuosina vuosina 2014–2020 myöntänyt ilmastovaikutteisiin hankkeisiin suoraa tukea yhteensä 5 miljoonaa euroa.
EU:n Green Deal vauhdittaa tavoitteiden toteutumista
Euroopan unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat maailman kunnianhimoisimpia. Tavoitteet heijastuvat tulevaisuudessa entistä vahvemmin kaikkiin EU:n rahastoihin ja ohjelmiin, myös Leader-toimintaan.
EU:ssa on lanseerattu Vihreän kehityksen ohjelma, jonka avulla Euroopasta halutaan tehdä maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Ohjelmalla tavoitellaan siirtymistä pois fossiilisista energianlähteistä kohti vihreisiin ratkaisuihin nojaavaa kasvua. Tavoitteena on ilmastoneutraali, oikeudenmukainen ja vauras Euroopan unioni, jossa talouskasvua edistetään ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Esimerkiksi tämä hanke on saanut tukea I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmältä:
Björkboda träskin rannalle on rakennettu uusi Nivelaxin uimaranta. I samma båt – Samassa veneessä ry:n rahoittamasta Leader-hankkeesta vastaa Västanfjärdin kyläyhdistys. Tulevaisuudessa järven rannalla sijaitseva virkistysalue on tarkoitus liittää osaksi lähellä kulkevaa Pyhän Olavin tie -vaellusreittiä.
Hehtaarin kokoinen virkistysaluetontti Björkboda träskin rannalla on ollut Kemiönsaaren kunnan hallussa jo 30 vuoden ajan, ja se toimi pitkään myös uimarantana. Alue kuitenkin aikojen saatossa puskittui ja kasvoi umpeen, minkä vuoksi se vaipui unholaan moneksi vuodeksi. Tammikuussa 2021 Västanfjärdin kyläyhdistys aloitti kuitenkin hankkeen uimarannan kunnostamiseksi.
– Monet paikalliset sanoivat, että rannalle pitää vihdoin tehdä jotain, kertoo Västanfjärdin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Max Andersson.
Andersson kertoo, että Suomen Talousseuralla oli kaksi vuotta sitten käynnissä hanke Kemiönsaaren rantoihin liittyen. Tuolloin rantoja käytiin läpi, ja huomattiin, että Björkboda träskin uimaranta olisi sopiva kunnostuskohde. Kyläyhdistys päättikin hakea kunnostukseen Leader-tukea.
– Teimme sopimuksen kunnan kanssa ja saimme alueen haltuumme kymmeneksi vuodeksi. Hankkeen koko budjetti on 21 000 euroa, josta Leader-tukea yhdistys sai 65 prosenttia, Andersson esittelee.
Pääosin talkootyöllä kunnostettu ranta on valmis!
Hanke valmistui etuajassa
Hanke aloitettiin metsän hakkaamisella tämän vuoden alussa. Metsä oli Anderssonin mukaan ollut ilman hoitoa jo 30 vuoden ajan, ja alueelle oli kasvanut runsaasti vesakkoa, joten tekemistä alueella riitti.
– Talkooväkeä metsän hakkuuseen tarvittiin paljon. Tilaa piti tehdä myös tielle ja parkkipaikalle.
Kun metsä oli hakattu, piti aloittaa maansiirtotyöt. Andersson kertoo, että paikallinen maansiirtofirma teki rannalle tien ja parkkipaikan ja tasoitti alueen uusia rakennuksia varten. Tontilla sijaitsi myös entuudestaan yksi vanha rakennus, mutta se ei ollut enää kunnostuskelpoinen, joten se korvattiin uusilla rakennuksilla.
– Ensimmäisenä aloimme talkooväen kanssa rakentaa rakennusta, johon sijoitimme wc-tilat ja erillisen puuvajan. Sen jälkeen rakensimme pukuhuoneen, jossa on kaksi erillistä pukutilaa. Sitten palkkasimme paikallisen yrittäjän rakentamaan rannalle myös grillilaavun. Olemme siis rakentaneet yhteensä kolme rakennusta, kertoo Max Andersson.
Itse uimarannalle yhdistys on joutunut siirtämään jonkin verran hiekkaa. Rannalla on myös jonkin verran vesikasveja, jotka eivät tosin estä rannan käyttöä. Ne kuitenkin poistetaan myöhemmin mahdollisuuksien mukaan.
Projektin piti alun perin kestää vuoden 2022 marraskuuhun saakka, mutta valmista tulikin odotettua nopeammin. Hankkeessa on tehty Anderssonin mukaan ainakin 700 tuntia talkootyötä.
– Ranta valmistui alle vuodessa, koska saimme niin paljon hyviä talkootyöläisiä mukaan. He tiesivät miten hommat hoidetaan.
Pukukopit valmistuivat talkootyöllä.
Hanke pohjustaa tulevaa Pyhän Olavin tiehen liittyvää hanketta
Uimarantahanke on pohjustanut kunnan alueella toteutettavaa suurempaa hanketta, joka liittyy lähistöllä kulkevaan Pyhän Olavin tie -vaellusreittiin. Uimarannan olisi nimittäin mahdollisesti tarkoitus toimia välietappina ja levähdyspaikkana reitillä kulkeville. Kemiönsaaren kunnalla on myös käynnissä hanke, jossa suunnitellaan seitsemää uutta vaellusreittiä kunnan alueelle. Andersson toivookin, että joku näistä reiteistä voisi olla kyläyhdistyksen seuraava hanke.
– Järven ympäri voisi esimerkiksi rakentaa luontopolun, jonka lähtöpiste olisi uimarannalla, hän ideoi.
Hanke on kuitenkin vasta vielä suunnitteluvaiheessa. Aiemmin yhdistys on rakentanut Leader-tuella muun muassa ulkolavan Kalkholmenin raunioille Västanfjärdiin sekä tehnyt kehityssuunnitelman 21 kylästä koostuvalle Västanfjärdin pitäjälle.
Kyläyhdistyksen toiveissa olisi saada alueelle vielä uusi luontopolku.
Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Maaseuturahaston tukia myöntävät sekä Ely-keskukset että kaikki Suomen 55 Leader-ryhmää. Leader-tukea myönnetään muun muassa yrittäjien, yhdistysten ja kuntien kehittämishankkeisiin maaseudulla. Rahoituksen hakijana voi olla esimerkiksi kyläyhdistys, joka remontoi kylätaloaan tai mikroyritys, joka investoi uuteen tuotantolinjastoon toimintansa laajentamiseksi ja uusien työpaikkojen synnyttämiseksi. Ely-keskusten myöntämät tuet kohdentuvat puolestaan isommille toimijoille, kuten tutkimus- ja koulutusorganisaatioille.
Varsinais-Suomessa toimii viisi Leader-ryhmää, jotka ovat myöntäneet ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 17,2 miljoonaa euroa julkista tukea Varsinais-Suomen maaseudulla toteutettuihin hankkeisiin. Yleishyödyllisiä hankkeita toteutettiin tänä aikana Leader-tuella yhteensä 380 ja yritysten kehittämis- tai investointihankkeita yhteensä 123 kappaletta.
Varsinais-Suomessa hyviä hankkeita olisi tarjolla paljon enemmän kuin on mahdollista rahoittaa. Leader-ryhmät joutuvat priorisoimaan rahoitettavia hankkeita rankalla kädellä, ja siksi alueelle hyvin tarpeellisia hankkeita jää jatkuvasti rahoittamatta. Tämä koskee erityisesti elinkeinotoimintaa ja yritystukia. Siksi Leader-ryhmät toivovat suurempaa rahoitusosuutta vuonna 2023 alkavalle ohjelmakaudelle.
Tulevan rahoituskauden ohjelmaluonnoksessa Ely-keskusten kautta jaettava maaseudun yritys- ja yleishyödyllisten hankkeiden rahoitusosuus on kasvamassa yli 11 prosenttia, mutta Leaderin rahoitusosuus on jäämässä ohjelmakauden 2014–2020 tasolle. Maaseutuohjelmaan on vielä tulossa uusia, pelkästään Leader-ryhmien kautta haettavia rahoitusmuotoja yksinyrittäjille ja osa-aikayrittäjille, joten Leader-osuuden kasvattaminen koko maaseutuohjelmasta mahdollistaisi näiden uusienkin tukien täysimittaisen hyödyntämisen.
Kaikki EU:n rahastot huomioiden Varsinais-Suomessa yrityksillä on huonommat mahdollisuudet saada yritystukia kuin esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, sillä alueellemme tulee jaettavaksi vähemmän tukirahoitusta. Leader-osuuden valtakunnallinen korottaminen toisi kaivattua lisärahoitusta myös Varsinais-Suomeen.
Suomi on Euroopan maaseutuvaltaisin maa, mutta Leader-rahoituksen suhteen se on EU:n häntäpäässä. Tuoreen vertailun perusteella takanamme ovat vain Luxembourg, Hollanti, Belgia, Malta ja Slovakia. Kaikki muut jäsenmaat ovat myöntäneet suuremman rahoitusosuuden Leader-toiminnalle. Suomessa rahoitusosuus yltää vain EU-säädösten edellyttämälle minimitasolle eli viiteen prosenttiin. Suomen Leader-ryhmät vetoavat, että Leaderin rahoitusosuutta nostettaisiin 10 prosenttiin EU:n yhteisistä maaseutukehitysvaroista (CAP) tulevalle EU-ohjelmakaudelle vuosiksi 2023–2027.
Leader-rahoitusosuuden nostamisesta on tehty välikysymys maa- ja metsätalousministerille, mutta toivomme myös Varsinais-Suomen kansanedustajien ja kaikkien muiden maakunnan edunvalvontaa tekevien tahojen tukevan paikallista maaseudun kehittämistä, elinkeinotoimintaa ja työllisyyttä riittävien resurssien turvaamiseksi.
Varsinais-Suomen Leader-ryhmien toiminnanjohtajat
Pia Poikonen, Leader Varsin Hyvä (Turun seutu)
Taina Sainio, Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit (Loimaan seutu ja Somero)
Minna Boström, I samma båt – Samassa veneessä (Turunmaan seutu ja Kustavi)
I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke on poikinut jo kaksi jatkohanketta! Tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.
Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.
Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.
Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa.
Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan.
– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.
Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa, vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.
Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita
Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti.
– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!
Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena.
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.
Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti.
– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.
Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.
– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.
Yrittäjät avainasemassa
Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä.
Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä.
– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.
Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari
yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin.
– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen, sanoo Kääriä.
Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa.
– Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.
Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu.
– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.
Vanha idea, uudet tekniikat
Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen.
– 50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.
Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa.
Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.
Med stöd av Leadergruppen i Samma båt – Samassa veneessä och i huvudsak med talkokrafter har det byggts en konditionstrappa upp på högen av sidosten som omger Pargas kalkgruva. Det lönar sig att klättra ända upp, för efter 470 trappsteg belönas man med hisnande landskap, en utsikt över kalkgruvan och under klara dagar ända till Åbo.
Sommaren 2021 ljöd surret av motorsåg och borrmaskiner längs Pajbackavägen i Pargas då de frivilliga färdigställde konditionstrappan som de börjat bygga sommaren 2020.
– Vi inledde bygget i fjol med att fälla träd längs sluttningarna, och dessutom var vi tvungna att gräva bort lite mark för att göra backen mindre brant. I början av juni i år började vi sedan med att bygga själva trappan, berättar projektets primus motor Johan Kronberg.
Grunden lades av yrkesmänniskor och efter det fortsatte bygget med frivilliga krafter. I augusti då journalisten besökte platsen pågick monteringen av trappans handräcke.
– Vi är en grupp pensionärer som jobbar i två personers lag fyra timmar om dagen. I allmänhet jobbar vi här två gånger i veckan, berättar Mårten Malmgård.
Enligt Johan Kronberg har man redan satsat omkring 2 000 talkoarbetstimmar på trappan. Projektets totalbudget är 158 670 euro, och det är Väståbolands företagare som fungerar som projektinstans. Projektet har fått finansiering av Leadergruppen I samma båt r f – Samassa veneessä r y.
– Efter att vi ansökt om Leaderstöd kontaktade vi också lokala aktörer och den vägen fick vi också annan finansiering och flera samarbetspartners i projektet. Vi vände oss till Väst-Åbolands företagare och det är nu de som leder det här projektet, berättar Kronberg.
Trappan stiger upp till 50 meter över havet.
Idéen från Malmgårds trappa i Helsingfors
Tanken på att bygga en konditionstrappa vaknade i Johan Kronberg då han besökte Malmgårds konditionstrappa i Helsingfors, en av de första i Finland.
– Jag deltog i ett startupföretag som skulle göra en app med information om motionsmöjligheterna i alla de större städerna. Då bekantade jag mig med Malmgårds konditionstrappa i Helsingfors – ett objekt som jag inte visste något från förr. Jag fick en ingivelse om att man kunde göra en sådan också i Pargas, berättar Kronberg.
Ivern dämpades ändå lite av det att det i Pargas inte just finns kuperad terräng eller lämpliga backar att bygga en trappa i. Slutligen fick Kronberg tanken att trappan kunde byggas på Pargas kalkgruvas hög av sidosten. Det levereras dagligen flera ton sidosten från Nordkalk som äger gruvan som en biprodukt vid gruvbrytningen, och den staplas i högar runt omkring gruvan. Den hög som trappan byggts på är ganska gammal och har inte fyllts på med ny sten sedan 1950-talet.
– Nordkalk sa i början att det är frågan om ett gruvområde och därför är tillträde förbjudet för utomstående. Vi löste problemet genom att arrendera området av Nordkalk och göra liksom ett litet eget område innanför gruvområdet. Nordkalk har nog varit uppmuntrande i det här projektet. De har bland annat gett oss löst stenmaterial att använda som botten för trappan, säger Kronberg.
Själva gruvan är 130 meter djup så det är ett högt fall dit ner uppifrån stenhögen. Därför har man inhägnat området där trappan befinner sig. Till skillnad från många andra konditionstrappor i Finland var man i Pargas tvungen att bearbeta sluttningen så att den passade för trappan och att göra en tio meter bred slät passage för den. I allmänhet har trapporna byggts till exempel invid slalombackar eller i terrängen.
Johan Kronberg är primus motor för trapprojektet.
Leader uppmuntrar till motion!
Det har byggts många konditionstrappor i Finland med Leaderfinansiering. Bara i Egentliga Finland byggdes 2014-2020 nio konditionstrappor som fick stöd ur landsbygdsfonden via de lokala Leadergrupperna. Således visade de föregående projekten vägen för Pargas trappor.
– I Loimaa finns en konditionstrappa där bänkarna på utsiktsplattformen inte höll längre än några månader. Vi tog det ad notam och gjorde från början bänkarna i Pargas extra stadiga så att de skulle vara hållbarare, berättar Johan Kronberg.
Det finns också planer på att ännu installera LED-lampor under trapporna så att de kan användas också vintertid. Belysningsmetoden är kopierad direkt från en konditionstrappa i Sibbo som också har en rörelsedetektor. Om ingen är på trappan släcks lamporna, men de tänds då det kommer användare. Sensorn räknar också besökarna.
Till sommaren 2022 är det meningen att förstora parkeringsplatsen, för det väntas mycket besökare till trappan.
– Pargasborna har varit riktigt glada åt projektet. Trappstegens höjd har avsiktligt hållits låg för man har inriktat sig på alla slags människor som användare, inte bara idrottare, berättar Kronberg.
Mårten Malmgård och Bernt Engström installerade brädräcken på trappan i augusti 2021.
